Kahden viikon intensiivikurssi Maunulassa alkaa olla lopuillaan. Huomenna on loppurutistus kun esitämme asukkaille konseptimme alueen kehittämiseksi. Omalla ryhmälläni aiheena on ollut nuoret ja muutamien sattumien kautta on tullut pohdiskeltua aika paljon muun muassa käpistelyä. Jokin minua sinne vetää.. Tämä kurssi on kumminkin se syy miksi on ollut radiohiljaisuutta. Joku nauroikin että meininki on ihan rippikoulua. Todella antoisaa, intensiivistä ja väsyttävää. Iltaisin olen ollut aivan nukkumisvalmis. Jotenkin kaikkein unisimmaksi itsensä saa kun aivot pääsee sauhuamaan ylikierroksille.
Opiskelujen alkaminen (alkaminen ja alkaminen, tein kesällä 20 noppaa) on tuonut takaisin vanhan tuttavan eli opintostressin. Tai kuten poikaystävälle valitin, peikko höpisee kaikkea turhaa. Tiedätte kyllä tyypin. Joku joka olan takana keksii aina kaikkein karmeimmat vaihtoehdot mitä ikinä tapahtuu ja joka panee epäilemään jok'ikistä liikettä jonka teet. Armas poikaystäväni tietenkin väänsi peikon peipoksi. Olisikohan se sitten peikon vihollinen? Aika epätasaiselta painilta se minusta kuulostaa. Joka tapauksessa liuta sähköpostiviestejä on nyt kääntänyt voimasuhteet ainakin tasapainoon, jollei ihan peipon hyväksi. Pidetään peipolle peukkuja, itse kukin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti