Aamiainen teollisuushallissa

Harjoittelun yksi hauska puoli on se, että on hiukan extrarahaa käytettäväksi esimerkiksi ulkona syömiseen. Varsinkin kun sattuu asustelemaan Tallinnan ehkä jännimmän ruokakeskittymän keskellä, eli Kalamaja - Telliskivi -akselilla.

Arvaan että kesällä F-Hooneessa tarjoillaan raparperia.

Täällä ulkona syöminen näyttää olevan tosi yleistä ja ravintolaan viedään koirat, mummut ja vauvat. Kalamaja näyttää olevan nuorten lapsiperheiden suosiossa ja niitä ravintoloissakin pyörii. Välillä tulee harmitus ja joku metriheikki karjahtaa, mutta en ole nähnyt kenenkään siitä nyrpistelevän nenäänsä. Täällä hinnat ovat ydinkeskustaan ja vanhaan kaupunkiin verrattuna myös paljon inhimillisempiä ja laadukkaan kolmen ruokalajin illallisen viineineen saa 30-50€ vähän paikasta ja viineistä riippuen.

Turistina ja ilman pöytävarausta kannattaa mennä tallustelemaan Telliskiveen, sillä siellä ravintoloita on joka nurkan takana ja jostain löytyy varmasti paikka. F-Hoone on tähän mennessä näyttäytynyt mystisenä ja saavuttamattomana paikkana, sillä pöytävaraukset pitää ilmeisesti tehdä aikaisemmin kuin samalla viikolla. 

Telliskivi on kunnon hipsterimekka. Vanhat teollisuusrakennukset 

on rempattu designkaupoiksi, ravintoloiksi ja ymmärtääkseni 

myös työhuoneiksi.

Tänään menin itsekseni kokeilemaan F-Hooneeseen josko kaukomailla asusteleva lapsi saisi äitienpäiväaamiaista ja kappas kehveliä, mahduinkin sisään! Heti kohta paikka kyllä sitten täyttyikin juhlapäivää viettävistä perheistä.

Söin tosi maukkaan lämpimän voikkarin, tuorepuristetun appelsiinimehun ja espresson. Maksoi noin 7,5€, mikä ei täkäläisittäin ole mitenkään pieni hinta, mutta tuorepuristettu mehu ja oikeasti kova laatu kyllä selittävät. Salaatin seassa olevat tillit hiukan aiheuttivat epäilyksiä, mutta turhaan. Meinasin ottaa myös jotain makeaa, mutta tarjoilija kertoi että listalla olevat makeat ei toimi laktoosi-intoleranssini vuoksi. Pointsit tarjoilijalle. Ensinnäkin ehkä ensimmäinen täkäläinen joka ymmärsi vaivan ja kun kysyin saisiko letut ilman vaniljakastiketta, hän kertoi että itse letut tehdään erityisen laktoosipitoiseen juustoon, että ei kannata. Hän suositteli lopuksi kulman takana olevaa kilpailevaa paikkaa, mikä on minusta osoitus todellisesta asiakaspalveluhenkisyydestä. Hyvä mieli tuli. Lisäksi aikomus syödä tuolla joskus illallista vahvistui entisestään...

Liikuttuuko eläimet söpöstä?

Koiranpentukuume ei ole yhtään helpottunut, mutta olen alkanut harkita vaihtoehdoksi myös hirveä. Fanitan Mervi-hirveä (ja erityisesti sen hoitajaa Markku Harjua) ihan hurjasti ja olen katsellut Mervistä ruokkimis- uimis- ja päikkärivideoita repeatilla vastapainona opiskelulle ja nyt työjutuille.

Luulen olevani erityisen altis kaikenlaisille söpöille elikoille. Eläinten poikasethan kai evoluution tuloksena ovat aika universaalilla tavalla "söpöjä" jotta vanhempien hoivavietti heräisi. Tästä syntyy väkisinkin kysymys siitä, liikuttuvatko muut eläimet söpöistä pennuista? Herääkö kirahvissa ylitsepääsemätön liikutus jos se näkee norsuvauvan? Tai pikkuruisen leijonanpennun? Tai ihmisvauvan? Onko jossain olemassa Tanja-hirvi, joka samalla tavalla melkein hajoaa kappaleiksi söpöistä eläimistä?

Nordic Wildlife Caren video Mervistä <3

Sehän on pelkkiä jalkoja O_O

Taukoa on pukannut...

Tosin ei kirjoittamisesta. Pari viime kuukautta olen tehnyt ranteet tulessa työharjoitteluhakemuksia ja itkenyt poikaystävälle että on mahdollista etten ikinä tule elättämään itseäni ja minun pitää muuttaa äidin ja isän luokse, sillä selvästi kukaan ei halua minua töihin. Universumilla on huumorintajua, sillä parin erityisen parkuherkän viikon ja yhden läpikyynelehdityn maanantain jälkeen sainkin sitten kolme työhaastattelukutsua ja lopulta kaksi tarjousta työharjoittelupaikasta! Tämän jälkeen itseluottamustani hiveltiin vielä yhdellä haastattelukutsulla.

Nyt olenkin muuttamassa viikon päästä kolmeksi kuukaudeksi Tallinnaan työharjoitteluun. Jännittää ihan pikkasen. Poikaystävä oli vuosi sitten tämän saman periodin Sveitsissä ja jotenkin tämä menee nyt korva korvasta -meiningillä. Jos vuosi sitten ihmettelin asumista yksin kotikaupungissa niin tänä keväänä asun yksin Tallinnassa. 

Vietin tämän päivän metsästämällä Agatha Christieitä divareista. Vaikka vastakkaistakin voisi olettaa niin oikeasti semmoiset siistit murhadekkarit ovat tavattoman rentouttavaa lukemista. Isä heittää minut auton kanssa, joten voin pakata mukaan muutakin kuin vaatteita. Yritänkin kiivaasti miettiä tarvitsisinko viihdykkeeksi myös palapeliä ja värityskirjoja...

Tätä Hessu Hopoa tulee ikävä, mutta kaverit ja perhe ovat jo 

luvanneet sulostuttaa arkeani läsnäolollaan ^^

Uuden vuoden lupauksia

Joulun ja uudenvuoden jälkeiseen aikaan sopii erityisesti kaikenlaiset paastolupaukset. En ole uskaltanut vielä kokeilla vaakaa vaikka lehdissä lääkärit sanoo ettei viikon mässäilyllä mitään tapahdu. Ehkä tämä on turvotusta...

Painonhallinta ei kuitenkaan minulla ole asia, jota pystyisin harjoittamaan lupauksien voimalla. Viimeisen vuoden sisään olen vihdoin löytänyt ruokailutottumukset joilla paino pyrkii alaspäin. Hitaasti, mutta toivottavasti sitäkin varmemmin.

Paastoamisen sijaan ajattelin tänä vuonna panostaa kieliin. On uskomatonta miten paljon ihminen on voinut opiskella kieliä ja silti osaaminen on ropissut heti tentin jälkeen jonnekin. Englanti minulla on melko vahva ihan siitä syystä että käytän sitä päivittäin. 

Facebookin kirjahaaste sai minut pohdiskelemaan vierailla kielillä lukemista. Luin kahdeksanvuotiaana ensimmäisen kerran Lucy Maud Montgomeryn Pienen runotytön, joka jatko-osineen on seurannut minua sen jälkeen koko elämäni. Ala-asteen tokaluokkalaisena Pieni runotyttö oli vähintäänkin haastavaa luettavaa sen vuoksi että kirja vilisi aivan tuntemattomia sanoja ja ilmiöitä. 

Muistan yllättävän hyvin hetkiä niiltä ajoilta kun suurin piirtein ekaluokkalaisena ryhdyin lukemaan romaaneita (tyyliin Enid Blytonin Seikkailu-sarja). Se tapa jolla osa lukemastani jäi ymmärtämättä muistuttaa kovasti niitä hetkiä kun ensimmäistä kertaa luin englanninkielisen romaanin (Harry Potter and the Order of the Phoenix, tietysti) tai kun nykyään yritän lukea jollakin muulla kielellä. Oli vain pakko hyväksyä että kaikkea en ymmärrä. Ja silloin sen hyväksyikin.

Pakkaspäivän tarpeet: Kerstin och jag, kaakao (mintulla sillä eka kunnon pakkanen),

ja käsirasva. Sanakirja on indernetissä.

Nykyään ehkä on liian helppoa pysytellä omalla mukavuusalueella tässäkin asiassa. Pikkulapsena oma elämänkokemus ja tiedot olivat niin vajavaisia, että ei vain ollut mahdollista pitäytyä vain niissä asioissa, jotka osasi ennalta. Nykyään epätietoisuus tai vaillinainen osaaminen tekevät ainakin minulle ikävän olon ja helposti pyrin välttelemään sitä. Ehkä pikkulasten aivot ottavat helpommin vastaan uuden tiedon vyöryä, mutta jos saisi siedätettyä itselleen edes osan siitä joustavuudesta mitä lapsena oli, voisin oppia ihan älyttömästi.

En yleensä tee lupauksia uudelle vuodelle, mutta tänä vuonna voisin yrittää lukea suuremman osan kirjoista muilla kielillä kuin suomeksi tai englanniksi. Joskus se suomikin oli vieras kieli, puhumattakaan englannista.