Joulun ja uudenvuoden jälkeiseen aikaan sopii erityisesti kaikenlaiset paastolupaukset. En ole uskaltanut vielä kokeilla vaakaa vaikka lehdissä lääkärit sanoo ettei viikon mässäilyllä mitään tapahdu. Ehkä tämä on turvotusta...
Painonhallinta ei kuitenkaan minulla ole asia, jota pystyisin harjoittamaan lupauksien voimalla. Viimeisen vuoden sisään olen vihdoin löytänyt ruokailutottumukset joilla paino pyrkii alaspäin. Hitaasti, mutta toivottavasti sitäkin varmemmin.
Paastoamisen sijaan ajattelin tänä vuonna panostaa kieliin. On uskomatonta miten paljon ihminen on voinut opiskella kieliä ja silti osaaminen on ropissut heti tentin jälkeen jonnekin. Englanti minulla on melko vahva ihan siitä syystä että käytän sitä päivittäin.
Facebookin kirjahaaste sai minut pohdiskelemaan vierailla kielillä lukemista. Luin kahdeksanvuotiaana ensimmäisen kerran Lucy Maud Montgomeryn Pienen runotytön, joka jatko-osineen on seurannut minua sen jälkeen koko elämäni. Ala-asteen tokaluokkalaisena Pieni runotyttö oli vähintäänkin haastavaa luettavaa sen vuoksi että kirja vilisi aivan tuntemattomia sanoja ja ilmiöitä.
Muistan yllättävän hyvin hetkiä niiltä ajoilta kun suurin piirtein ekaluokkalaisena ryhdyin lukemaan romaaneita (tyyliin Enid Blytonin Seikkailu-sarja). Se tapa jolla osa lukemastani jäi ymmärtämättä muistuttaa kovasti niitä hetkiä kun ensimmäistä kertaa luin englanninkielisen romaanin (Harry Potter and the Order of the Phoenix, tietysti) tai kun nykyään yritän lukea jollakin muulla kielellä. Oli vain pakko hyväksyä että kaikkea en ymmärrä. Ja silloin sen hyväksyikin.
Pakkaspäivän tarpeet: Kerstin och jag, kaakao (mintulla sillä eka kunnon pakkanen),
ja käsirasva. Sanakirja on indernetissä.
Nykyään ehkä on liian helppoa pysytellä omalla mukavuusalueella tässäkin asiassa. Pikkulapsena oma elämänkokemus ja tiedot olivat niin vajavaisia, että ei vain ollut mahdollista pitäytyä vain niissä asioissa, jotka osasi ennalta. Nykyään epätietoisuus tai vaillinainen osaaminen tekevät ainakin minulle ikävän olon ja helposti pyrin välttelemään sitä. Ehkä pikkulasten aivot ottavat helpommin vastaan uuden tiedon vyöryä, mutta jos saisi siedätettyä itselleen edes osan siitä joustavuudesta mitä lapsena oli, voisin oppia ihan älyttömästi.
En yleensä tee lupauksia uudelle vuodelle, mutta tänä vuonna voisin yrittää lukea suuremman osan kirjoista muilla kielillä kuin suomeksi tai englanniksi. Joskus se suomikin oli vieras kieli, puhumattakaan englannista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti