Joulun ihme

Joulutouhut vielä armottoman kesken, mutta yleensä ne onneksi aattoaamuksi järjestyy. Meiningit ovat olleet varsin koiramaisia vanhempieni luona. Musti on tapansa mukaan pyrkinyt auttamaan ihan kaikessa. Pullataikinaankin se olisi ollut valmis upottamaan kätensä ja se tutkii jok'ikisen laatansauman uuden höyrypesurin jäljiltä. Tarkka likka.

Neiti pullapoliisi, virallinen valvoja, siivoojan paras apuri jne.

Toissa yön sen sijaan olin lanssikuskina Helmille. Tyty sai juuri ennen nukkumaanmenoa hirveät vatsakivut. Se valitti ja itki surkeana, mikä on aika hälyttävää sillä yleensä Helmi pyrkii pitämään mahdollisimman matalaa profiilia mitä vaivoihin tulee. Tyyppiä kiikutettiin lopulta ympäri Uuttamaata ensin päivystykseen ja sitten röntgeniin, ja onneksi vaiva oli parannettavaa laatua. Kyllä sitä keskellä yötä ajaessa ehti jo moneen kertaan tulla itku kun päivystykseen lähdettiin aika lailla siinä käsityksessä että Helmi ei takaisin tule. 

Pikku Helmi <3

Nyt pikkulikka on väsynyt, vaisu ja järkyttynyt siitä miten me sitä kohtelimme, varsinkin kun se oli vielä niin kaamean kipeä. Sen näkemys varmaan on että se onneksi onnistui paranemaan hoidosta huolimatta. Ruokatottumukset sillä menee uusiksi ja muutama päivä nyt mennään raejuustolla, mutta ennuste on nyt hyvä. Niin imelältä kuin se kuulostaakin, kyllä paras joululahja meillä tänä vuonna on tuo toipuva pikkukoiru <3

Hyvää joulua kaikille!!!

Ai niin! Miksi ihmislääkärit eivät ikinä kirjoita minun sairaskertomuksiini mitään tyylillä "Pikaista paranemista söpölle Tanjalle!"? Eppaa.

Marenkia for dummies

Marengin syöminen on yksi hauskimmista asioista, joita ihminen voi tehdä housut jalassa. Tai ainakin useimpien marenkiin perustuvien leivonnaisten syöminen. Pavlova ja Brita-kakku, tarvitseeko tätä enempää perustella?

Marenki on kuitenkin aika vempula valmistaa. Helpoimmin homma kaatuu jos valkuaisten joukkoon päätyy yhtään rasvaa, valkuaiset eivät nimittäin silloin vaahdotu, eivät millään. Toinen, selkeästi jo vähemmän marengin syntyä vaarantava asia on liian vähäinen vatkaaminen. Sorrun itse helposti tähän jälkimmäiseen. 

Joulu on tulossa ja synnyinseuduillaan (Uusi-Seelanti tai Australia, väittelevät siitä kiivaasti) Pavlova on jouluherkku. Tietysti. Kukkean kesän hedelmiä saatavilla ja kaikkea. Granaattiomena on kai ihan must. 

Pavlova

Pavlovan pohjaan tarvitset:

4 munaa

2,5 dl hienoa sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl valkoviinietikkaa

1 rkl maizenaa

Kerma-rahkatäytteeseen tarvitset:

200g rahkaa

2-3 dl kermaa (ei ole niin tarkkaa, kaadan yhden purkin)

vajaa 1 dl sokeria

1-2 tl vaniljasokeria

Päälle:

marjoja ja hedelmiä (kesällä mansikoita, mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, talvella viinirypäleitä, granaattiomenoita mangoja... Yleisesti ottaen mieluiten mehukkaita marjoja ja hedelmiä. Sitrushedelmät ja vaikkapa omenat eivät mielestäni oikein sovi joukkoon. Banaani ja säilykeananakset ovat huokeampia ja käyvät hyvin marjojen kaveriksi.)

Lisäksi tarvitset:

Käsivatkain (menee muuten ikä ja terveys)

Metalli- tai lasikulho (muovikulhosta on vaikea pestä pois kaikki rasva)

Pohja:

Aloita laittamalla uuni 100 asteeseen.

Seuraavaksi erottele valkuaiset ja keltuaiset. Kaada valkuaiset aina ensin lasiin tai mukiin, jotta näet mahdolliset keltuaisenjämät. Mikäli seassa on yhtään keltuaista, kaada pois. Valkuaisvaahtoa ei synny mikäli seassa on yhtään rasvaa ja keltuainen on lähinnä rasvaa. Tee vaikka huomenna munakokkelia jämistä. 

Jollei seassa ole valkuaista, keltuaisia voi käyttää myös vaikka jätskiin <3

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on kovaa kun voit kääntää kulhon ylösalaisin eikä vaahto valu pois. Älä silti heti käännä kulhoa ympäri pääsi yläpuolella, kuten ne Mastef Chiefissä tekevät.

Kun valkuaisvaahto on kovaa, valuttele pienissä erissä joukkoon sokeri. Itse käytän hyvin voimakasta vaniljasokeria ja sekoitan sen muun sokerin joukkoon. Sekoita hyvin jokaisen sokerierän jälkeen ja lopuksi vielä huolella ja pitkään. Mikäli kaikki sokeri ei liukene vaahtoon, valuu se uunissa pitkin peltiä. Se ei ole vaarallista ja tapahtuu minulle usein, mutta ei ole nättiä ja tahmaa.

Sekoita vielä joukkoon viinietikka ja siivilöity maizena.

Teräviä huippuja

Ota uuninpelti ja leivinpaperi. Kaada nuolijan avulla koko valkuaismassa pellille ja muotoile noin 5 cm paksuinen levy. Pane uuniin keskitasolle. Ohjeet väittävät, että Pavlova valmistuisi 1,5 tunnissa, mutta ei kyllä minulla. Pidän yleensä 2 tuntia tai pidempään jos teen överin, koko pellin kokoisen pavlovan.

Pavlovassa on muuten myös se hieno puoli, että pohjan voi tehdä todella hyvissä ajoin ja sen täyttäminen vie todella vähän aikaa. Toisaalta pavlovaa ei pidäkään täyttää kuin vasta vähän ennen tarjoilua, ettei pohja kostu.

Täyte:

Vatkaa kerma ja rahka jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri pienissä erissä ja välillä maistellen. Vaahto on sopivan makeaa kun rahkan happamuus on juuri taittunut ja maut korostuvat. Tosin mikäli marjat ja hedelmät ovat hyvin happamia, saa vaahto olla makeampaa.

Valmistele hedelmät ja marjat. Perkaa perattavat, leikkele leikattavat. Esimerkiksi viinirypäleet kannattaa puolittaa, jotteivät vieri pitkin ruokapöytää.

Juuri ennen tarjoilua siirrä pohja tarjoiluastialle ja levitä sen päälle ensin kerma-rahkatäyte ja sitten hedelmät ja marjat.

Treffeillä neiti Pavlovan kanssa!

Vinguti vingun

Eräs yksittäinen asia joka tekee musta sietämättömän telkankatselukaverin * on kaikenlainen telkkarissa esiintyvä nolous ja sen seuraukset. En pysty katsomaan suurinta osaa sitcomeista koska myötänolostumiseni aste nousee liian korkeaksi. Frendejä katsoessa vietän suurimman osan jaksosta silmät kiinni sykkyrällä ja vingun kovaan ääneen. 

Poikaystävä ja minä tykkäisimme katsella iltaisin telkkarista jotain armottoman tyhjänpäiväistä mutta nolousmetrini rajoittaa todella pahasti tätä harrastusta. Muun muassa Modern family päätyi juuri listalle "Poikaystävä saa yksin katsoa". Eihän ne jaksot oikein muulle perustuneetkaan kuin nololle.

Helmikään ei pidä pelottavasta.

Kun sitten vielä lisää kohtalaisen herkkyyden kauhulle, väkivallalle ja pahansuopaisuudelle saa Netflixin katsottavien listan aika lyhyeksi. Pahansuopaisuus on muuten kamalaa. Downton Abbeyt meni siinä. Yllättäen klassiset salapoliisikertomukset ovat jotenkin hirveän rauhoittavia. Perinteisissä Agatha Christien tarinoissa murhat suoritetaan hyvää makua noudattaen (paitsi Murha Mesopotamiassa, voi äiti!) ja vaikka kuolema onkin hyvin traagillinen asia niin siinä vaiheessa kun Poirot on kirjastohuoneessa paljastanut syyllisen on kaikki paha pyyhitty pois ja viattomat iloitsevat.

Jos jollakulla toisella on tv-rainojen kanssa samankaltaiset rajoitukset niin olkaa kilttejä ja antakaa vinkkejä! Eli siis joku laadukas ja hyvä sarja ilman että siinä käytännössä on mitään ristiriitoja, kiitos!

* Ei telkän. Telkkien katselussa olen parasta seuraa.