Aamiainen teollisuushallissa

Harjoittelun yksi hauska puoli on se, että on hiukan extrarahaa käytettäväksi esimerkiksi ulkona syömiseen. Varsinkin kun sattuu asustelemaan Tallinnan ehkä jännimmän ruokakeskittymän keskellä, eli Kalamaja - Telliskivi -akselilla.

Arvaan että kesällä F-Hooneessa tarjoillaan raparperia.

Täällä ulkona syöminen näyttää olevan tosi yleistä ja ravintolaan viedään koirat, mummut ja vauvat. Kalamaja näyttää olevan nuorten lapsiperheiden suosiossa ja niitä ravintoloissakin pyörii. Välillä tulee harmitus ja joku metriheikki karjahtaa, mutta en ole nähnyt kenenkään siitä nyrpistelevän nenäänsä. Täällä hinnat ovat ydinkeskustaan ja vanhaan kaupunkiin verrattuna myös paljon inhimillisempiä ja laadukkaan kolmen ruokalajin illallisen viineineen saa 30-50€ vähän paikasta ja viineistä riippuen.

Turistina ja ilman pöytävarausta kannattaa mennä tallustelemaan Telliskiveen, sillä siellä ravintoloita on joka nurkan takana ja jostain löytyy varmasti paikka. F-Hoone on tähän mennessä näyttäytynyt mystisenä ja saavuttamattomana paikkana, sillä pöytävaraukset pitää ilmeisesti tehdä aikaisemmin kuin samalla viikolla. 

Telliskivi on kunnon hipsterimekka. Vanhat teollisuusrakennukset 

on rempattu designkaupoiksi, ravintoloiksi ja ymmärtääkseni 

myös työhuoneiksi.

Tänään menin itsekseni kokeilemaan F-Hooneeseen josko kaukomailla asusteleva lapsi saisi äitienpäiväaamiaista ja kappas kehveliä, mahduinkin sisään! Heti kohta paikka kyllä sitten täyttyikin juhlapäivää viettävistä perheistä.

Söin tosi maukkaan lämpimän voikkarin, tuorepuristetun appelsiinimehun ja espresson. Maksoi noin 7,5€, mikä ei täkäläisittäin ole mitenkään pieni hinta, mutta tuorepuristettu mehu ja oikeasti kova laatu kyllä selittävät. Salaatin seassa olevat tillit hiukan aiheuttivat epäilyksiä, mutta turhaan. Meinasin ottaa myös jotain makeaa, mutta tarjoilija kertoi että listalla olevat makeat ei toimi laktoosi-intoleranssini vuoksi. Pointsit tarjoilijalle. Ensinnäkin ehkä ensimmäinen täkäläinen joka ymmärsi vaivan ja kun kysyin saisiko letut ilman vaniljakastiketta, hän kertoi että itse letut tehdään erityisen laktoosipitoiseen juustoon, että ei kannata. Hän suositteli lopuksi kulman takana olevaa kilpailevaa paikkaa, mikä on minusta osoitus todellisesta asiakaspalveluhenkisyydestä. Hyvä mieli tuli. Lisäksi aikomus syödä tuolla joskus illallista vahvistui entisestään...

Liikuttuuko eläimet söpöstä?

Koiranpentukuume ei ole yhtään helpottunut, mutta olen alkanut harkita vaihtoehdoksi myös hirveä. Fanitan Mervi-hirveä (ja erityisesti sen hoitajaa Markku Harjua) ihan hurjasti ja olen katsellut Mervistä ruokkimis- uimis- ja päikkärivideoita repeatilla vastapainona opiskelulle ja nyt työjutuille.

Luulen olevani erityisen altis kaikenlaisille söpöille elikoille. Eläinten poikasethan kai evoluution tuloksena ovat aika universaalilla tavalla "söpöjä" jotta vanhempien hoivavietti heräisi. Tästä syntyy väkisinkin kysymys siitä, liikuttuvatko muut eläimet söpöistä pennuista? Herääkö kirahvissa ylitsepääsemätön liikutus jos se näkee norsuvauvan? Tai pikkuruisen leijonanpennun? Tai ihmisvauvan? Onko jossain olemassa Tanja-hirvi, joka samalla tavalla melkein hajoaa kappaleiksi söpöistä eläimistä?

Nordic Wildlife Caren video Mervistä <3

Sehän on pelkkiä jalkoja O_O

Taukoa on pukannut...

Tosin ei kirjoittamisesta. Pari viime kuukautta olen tehnyt ranteet tulessa työharjoitteluhakemuksia ja itkenyt poikaystävälle että on mahdollista etten ikinä tule elättämään itseäni ja minun pitää muuttaa äidin ja isän luokse, sillä selvästi kukaan ei halua minua töihin. Universumilla on huumorintajua, sillä parin erityisen parkuherkän viikon ja yhden läpikyynelehdityn maanantain jälkeen sainkin sitten kolme työhaastattelukutsua ja lopulta kaksi tarjousta työharjoittelupaikasta! Tämän jälkeen itseluottamustani hiveltiin vielä yhdellä haastattelukutsulla.

Nyt olenkin muuttamassa viikon päästä kolmeksi kuukaudeksi Tallinnaan työharjoitteluun. Jännittää ihan pikkasen. Poikaystävä oli vuosi sitten tämän saman periodin Sveitsissä ja jotenkin tämä menee nyt korva korvasta -meiningillä. Jos vuosi sitten ihmettelin asumista yksin kotikaupungissa niin tänä keväänä asun yksin Tallinnassa. 

Vietin tämän päivän metsästämällä Agatha Christieitä divareista. Vaikka vastakkaistakin voisi olettaa niin oikeasti semmoiset siistit murhadekkarit ovat tavattoman rentouttavaa lukemista. Isä heittää minut auton kanssa, joten voin pakata mukaan muutakin kuin vaatteita. Yritänkin kiivaasti miettiä tarvitsisinko viihdykkeeksi myös palapeliä ja värityskirjoja...

Tätä Hessu Hopoa tulee ikävä, mutta kaverit ja perhe ovat jo 

luvanneet sulostuttaa arkeani läsnäolollaan ^^

Uuden vuoden lupauksia

Joulun ja uudenvuoden jälkeiseen aikaan sopii erityisesti kaikenlaiset paastolupaukset. En ole uskaltanut vielä kokeilla vaakaa vaikka lehdissä lääkärit sanoo ettei viikon mässäilyllä mitään tapahdu. Ehkä tämä on turvotusta...

Painonhallinta ei kuitenkaan minulla ole asia, jota pystyisin harjoittamaan lupauksien voimalla. Viimeisen vuoden sisään olen vihdoin löytänyt ruokailutottumukset joilla paino pyrkii alaspäin. Hitaasti, mutta toivottavasti sitäkin varmemmin.

Paastoamisen sijaan ajattelin tänä vuonna panostaa kieliin. On uskomatonta miten paljon ihminen on voinut opiskella kieliä ja silti osaaminen on ropissut heti tentin jälkeen jonnekin. Englanti minulla on melko vahva ihan siitä syystä että käytän sitä päivittäin. 

Facebookin kirjahaaste sai minut pohdiskelemaan vierailla kielillä lukemista. Luin kahdeksanvuotiaana ensimmäisen kerran Lucy Maud Montgomeryn Pienen runotytön, joka jatko-osineen on seurannut minua sen jälkeen koko elämäni. Ala-asteen tokaluokkalaisena Pieni runotyttö oli vähintäänkin haastavaa luettavaa sen vuoksi että kirja vilisi aivan tuntemattomia sanoja ja ilmiöitä. 

Muistan yllättävän hyvin hetkiä niiltä ajoilta kun suurin piirtein ekaluokkalaisena ryhdyin lukemaan romaaneita (tyyliin Enid Blytonin Seikkailu-sarja). Se tapa jolla osa lukemastani jäi ymmärtämättä muistuttaa kovasti niitä hetkiä kun ensimmäistä kertaa luin englanninkielisen romaanin (Harry Potter and the Order of the Phoenix, tietysti) tai kun nykyään yritän lukea jollakin muulla kielellä. Oli vain pakko hyväksyä että kaikkea en ymmärrä. Ja silloin sen hyväksyikin.

Pakkaspäivän tarpeet: Kerstin och jag, kaakao (mintulla sillä eka kunnon pakkanen),

ja käsirasva. Sanakirja on indernetissä.

Nykyään ehkä on liian helppoa pysytellä omalla mukavuusalueella tässäkin asiassa. Pikkulapsena oma elämänkokemus ja tiedot olivat niin vajavaisia, että ei vain ollut mahdollista pitäytyä vain niissä asioissa, jotka osasi ennalta. Nykyään epätietoisuus tai vaillinainen osaaminen tekevät ainakin minulle ikävän olon ja helposti pyrin välttelemään sitä. Ehkä pikkulasten aivot ottavat helpommin vastaan uuden tiedon vyöryä, mutta jos saisi siedätettyä itselleen edes osan siitä joustavuudesta mitä lapsena oli, voisin oppia ihan älyttömästi.

En yleensä tee lupauksia uudelle vuodelle, mutta tänä vuonna voisin yrittää lukea suuremman osan kirjoista muilla kielillä kuin suomeksi tai englanniksi. Joskus se suomikin oli vieras kieli, puhumattakaan englannista.

Joulun ihme

Joulutouhut vielä armottoman kesken, mutta yleensä ne onneksi aattoaamuksi järjestyy. Meiningit ovat olleet varsin koiramaisia vanhempieni luona. Musti on tapansa mukaan pyrkinyt auttamaan ihan kaikessa. Pullataikinaankin se olisi ollut valmis upottamaan kätensä ja se tutkii jok'ikisen laatansauman uuden höyrypesurin jäljiltä. Tarkka likka.

Neiti pullapoliisi, virallinen valvoja, siivoojan paras apuri jne.

Toissa yön sen sijaan olin lanssikuskina Helmille. Tyty sai juuri ennen nukkumaanmenoa hirveät vatsakivut. Se valitti ja itki surkeana, mikä on aika hälyttävää sillä yleensä Helmi pyrkii pitämään mahdollisimman matalaa profiilia mitä vaivoihin tulee. Tyyppiä kiikutettiin lopulta ympäri Uuttamaata ensin päivystykseen ja sitten röntgeniin, ja onneksi vaiva oli parannettavaa laatua. Kyllä sitä keskellä yötä ajaessa ehti jo moneen kertaan tulla itku kun päivystykseen lähdettiin aika lailla siinä käsityksessä että Helmi ei takaisin tule. 

Pikku Helmi <3

Nyt pikkulikka on väsynyt, vaisu ja järkyttynyt siitä miten me sitä kohtelimme, varsinkin kun se oli vielä niin kaamean kipeä. Sen näkemys varmaan on että se onneksi onnistui paranemaan hoidosta huolimatta. Ruokatottumukset sillä menee uusiksi ja muutama päivä nyt mennään raejuustolla, mutta ennuste on nyt hyvä. Niin imelältä kuin se kuulostaakin, kyllä paras joululahja meillä tänä vuonna on tuo toipuva pikkukoiru <3

Hyvää joulua kaikille!!!

Ai niin! Miksi ihmislääkärit eivät ikinä kirjoita minun sairaskertomuksiini mitään tyylillä "Pikaista paranemista söpölle Tanjalle!"? Eppaa.

Marenkia for dummies

Marengin syöminen on yksi hauskimmista asioista, joita ihminen voi tehdä housut jalassa. Tai ainakin useimpien marenkiin perustuvien leivonnaisten syöminen. Pavlova ja Brita-kakku, tarvitseeko tätä enempää perustella?

Marenki on kuitenkin aika vempula valmistaa. Helpoimmin homma kaatuu jos valkuaisten joukkoon päätyy yhtään rasvaa, valkuaiset eivät nimittäin silloin vaahdotu, eivät millään. Toinen, selkeästi jo vähemmän marengin syntyä vaarantava asia on liian vähäinen vatkaaminen. Sorrun itse helposti tähän jälkimmäiseen. 

Joulu on tulossa ja synnyinseuduillaan (Uusi-Seelanti tai Australia, väittelevät siitä kiivaasti) Pavlova on jouluherkku. Tietysti. Kukkean kesän hedelmiä saatavilla ja kaikkea. Granaattiomena on kai ihan must. 

Pavlova

Pavlovan pohjaan tarvitset:

4 munaa

2,5 dl hienoa sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 tl valkoviinietikkaa

1 rkl maizenaa

Kerma-rahkatäytteeseen tarvitset:

200g rahkaa

2-3 dl kermaa (ei ole niin tarkkaa, kaadan yhden purkin)

vajaa 1 dl sokeria

1-2 tl vaniljasokeria

Päälle:

marjoja ja hedelmiä (kesällä mansikoita, mustikoita, vadelmia, viinimarjoja, talvella viinirypäleitä, granaattiomenoita mangoja... Yleisesti ottaen mieluiten mehukkaita marjoja ja hedelmiä. Sitrushedelmät ja vaikkapa omenat eivät mielestäni oikein sovi joukkoon. Banaani ja säilykeananakset ovat huokeampia ja käyvät hyvin marjojen kaveriksi.)

Lisäksi tarvitset:

Käsivatkain (menee muuten ikä ja terveys)

Metalli- tai lasikulho (muovikulhosta on vaikea pestä pois kaikki rasva)

Pohja:

Aloita laittamalla uuni 100 asteeseen.

Seuraavaksi erottele valkuaiset ja keltuaiset. Kaada valkuaiset aina ensin lasiin tai mukiin, jotta näet mahdolliset keltuaisenjämät. Mikäli seassa on yhtään keltuaista, kaada pois. Valkuaisvaahtoa ei synny mikäli seassa on yhtään rasvaa ja keltuainen on lähinnä rasvaa. Tee vaikka huomenna munakokkelia jämistä. 

Jollei seassa ole valkuaista, keltuaisia voi käyttää myös vaikka jätskiin <3

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vaahto on kovaa kun voit kääntää kulhon ylösalaisin eikä vaahto valu pois. Älä silti heti käännä kulhoa ympäri pääsi yläpuolella, kuten ne Mastef Chiefissä tekevät.

Kun valkuaisvaahto on kovaa, valuttele pienissä erissä joukkoon sokeri. Itse käytän hyvin voimakasta vaniljasokeria ja sekoitan sen muun sokerin joukkoon. Sekoita hyvin jokaisen sokerierän jälkeen ja lopuksi vielä huolella ja pitkään. Mikäli kaikki sokeri ei liukene vaahtoon, valuu se uunissa pitkin peltiä. Se ei ole vaarallista ja tapahtuu minulle usein, mutta ei ole nättiä ja tahmaa.

Sekoita vielä joukkoon viinietikka ja siivilöity maizena.

Teräviä huippuja

Ota uuninpelti ja leivinpaperi. Kaada nuolijan avulla koko valkuaismassa pellille ja muotoile noin 5 cm paksuinen levy. Pane uuniin keskitasolle. Ohjeet väittävät, että Pavlova valmistuisi 1,5 tunnissa, mutta ei kyllä minulla. Pidän yleensä 2 tuntia tai pidempään jos teen överin, koko pellin kokoisen pavlovan.

Pavlovassa on muuten myös se hieno puoli, että pohjan voi tehdä todella hyvissä ajoin ja sen täyttäminen vie todella vähän aikaa. Toisaalta pavlovaa ei pidäkään täyttää kuin vasta vähän ennen tarjoilua, ettei pohja kostu.

Täyte:

Vatkaa kerma ja rahka jämäkäksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri pienissä erissä ja välillä maistellen. Vaahto on sopivan makeaa kun rahkan happamuus on juuri taittunut ja maut korostuvat. Tosin mikäli marjat ja hedelmät ovat hyvin happamia, saa vaahto olla makeampaa.

Valmistele hedelmät ja marjat. Perkaa perattavat, leikkele leikattavat. Esimerkiksi viinirypäleet kannattaa puolittaa, jotteivät vieri pitkin ruokapöytää.

Juuri ennen tarjoilua siirrä pohja tarjoiluastialle ja levitä sen päälle ensin kerma-rahkatäyte ja sitten hedelmät ja marjat.

Treffeillä neiti Pavlovan kanssa!

Vinguti vingun

Eräs yksittäinen asia joka tekee musta sietämättömän telkankatselukaverin * on kaikenlainen telkkarissa esiintyvä nolous ja sen seuraukset. En pysty katsomaan suurinta osaa sitcomeista koska myötänolostumiseni aste nousee liian korkeaksi. Frendejä katsoessa vietän suurimman osan jaksosta silmät kiinni sykkyrällä ja vingun kovaan ääneen. 

Poikaystävä ja minä tykkäisimme katsella iltaisin telkkarista jotain armottoman tyhjänpäiväistä mutta nolousmetrini rajoittaa todella pahasti tätä harrastusta. Muun muassa Modern family päätyi juuri listalle "Poikaystävä saa yksin katsoa". Eihän ne jaksot oikein muulle perustuneetkaan kuin nololle.

Helmikään ei pidä pelottavasta.

Kun sitten vielä lisää kohtalaisen herkkyyden kauhulle, väkivallalle ja pahansuopaisuudelle saa Netflixin katsottavien listan aika lyhyeksi. Pahansuopaisuus on muuten kamalaa. Downton Abbeyt meni siinä. Yllättäen klassiset salapoliisikertomukset ovat jotenkin hirveän rauhoittavia. Perinteisissä Agatha Christien tarinoissa murhat suoritetaan hyvää makua noudattaen (paitsi Murha Mesopotamiassa, voi äiti!) ja vaikka kuolema onkin hyvin traagillinen asia niin siinä vaiheessa kun Poirot on kirjastohuoneessa paljastanut syyllisen on kaikki paha pyyhitty pois ja viattomat iloitsevat.

Jos jollakulla toisella on tv-rainojen kanssa samankaltaiset rajoitukset niin olkaa kilttejä ja antakaa vinkkejä! Eli siis joku laadukas ja hyvä sarja ilman että siinä käytännössä on mitään ristiriitoja, kiitos!

* Ei telkän. Telkkien katselussa olen parasta seuraa.