Tosin ei kirjoittamisesta. Pari viime kuukautta olen tehnyt ranteet tulessa työharjoitteluhakemuksia ja itkenyt poikaystävälle että on mahdollista etten ikinä tule elättämään itseäni ja minun pitää muuttaa äidin ja isän luokse, sillä selvästi kukaan ei halua minua töihin. Universumilla on huumorintajua, sillä parin erityisen parkuherkän viikon ja yhden läpikyynelehdityn maanantain jälkeen sainkin sitten kolme työhaastattelukutsua ja lopulta kaksi tarjousta työharjoittelupaikasta! Tämän jälkeen itseluottamustani hiveltiin vielä yhdellä haastattelukutsulla.
Nyt olenkin muuttamassa viikon päästä kolmeksi kuukaudeksi Tallinnaan työharjoitteluun. Jännittää ihan pikkasen. Poikaystävä oli vuosi sitten tämän saman periodin Sveitsissä ja jotenkin tämä menee nyt korva korvasta -meiningillä. Jos vuosi sitten ihmettelin asumista yksin kotikaupungissa niin tänä keväänä asun yksin Tallinnassa.
Vietin tämän päivän metsästämällä Agatha Christieitä divareista. Vaikka vastakkaistakin voisi olettaa niin oikeasti semmoiset siistit murhadekkarit ovat tavattoman rentouttavaa lukemista. Isä heittää minut auton kanssa, joten voin pakata mukaan muutakin kuin vaatteita. Yritänkin kiivaasti miettiä tarvitsisinko viihdykkeeksi myös palapeliä ja värityskirjoja...
Tätä Hessu Hopoa tulee ikävä, mutta kaverit ja perhe ovat jo
luvanneet sulostuttaa arkeani läsnäolollaan ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti