Tällä hetkellä vaikutan Saariselällä, poikaystävän perheen vuokramökillä. Olen tähän asti lähestynyt Lappia ennemmin talviurheilunäkökulmasta mutta pakko myöntää että hiihtokeskuskin on aika erilainen kesällä. Olen nähnyt aivan valtavasti poroja ja toistaiseksi onnistunut välttymään rakoilta!
Eilen valloitimme Kiilopään. Taktiikkana on pitkälti ollut se, että ensin minut on tankattu lakkamunkilla ja sen jälkeen tarpomisen keskellä poikaystävä on pitänyt huolta vesi- ja karkkitasapainosta. On muuten uskomatonta miten nopeasti 26-vuotiaan uhmakohtauksen saa torjuttua tunturin laella puolella litralla vettä ja kolmella karkilla! Loput karkit meni ihan maisemia katsellessa.
Löysin tunturin huipulta uuden idolini. Pitkälti puurajan yläpuolella, missä muuten eleli jotkut kivikkokasvit ja kiilopään koivut, oli minua hiukan lyhyempi mänty. Voin vain kuvitella koko prosessin: ensin joku onneton lintu on vienyt mäntyparan siemenen huipulle, siemen on katsellut ympärilleen ja kironnut ja lopulta todennut että "näillä mennään".
Ja tuonne minä kiipesin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti