Jonkinlaista regressiota on ilmassa aivan selkeästi. Löysin itseni tänään murohyllyltä ja poistuin kaupasta weetabixien kanssa. Jostain syvältä kumpusi tarve saada weetabixeja. En oikein ymmärrä mistä. Tai siis tiedän että Taidevandalismin yksi kuva varmaan aktivoi sen mutta luulen että se kaipuu oli jo itänyt aiemmin. Hiukan hermostuttavaa.
Luulen myös että minua pitkään kiusannut koiranpentukuume on myös osa taantumista ala-asteikäiseksi. Yleensä tytöt hoitaa koira- ja hevoshulluutensa yhdeksänvuotiaina mutta mulla se iski aivan vastikään. Opettelen muun muassa ulkoa koiranäyttelyiden värikoodeja. Olin aika ylpeenä kun tunnistin ihan ite tuomarin punaisen ja pinkin lätkän merkityksen eilen.
Rimpsessa
Neuvottelut koiranpennusta on vahvasti kesken. Ihan jo omasta puolestanikin. En tosissani edes harkitse jonkin luontokappaleen ottamista vastuulleni niin kauan kuin elelen pääosin opintotuella. Hoitokoirat ovat asia erikseen. Epäilen kuitenkin että kunhan jotain vakkarimpaa duunia saan saattavat keskustelut koiranpennusta päätyä aika piankin pöydälle.
Ai niin. Raiderit palasivat kauppoihin. Ruokaostoksia on viime päivinä sävyttäneet kaikki klassikkosketsin syyslomaleireiltä. Kolme cowboyta ja Twix eivät vaan toimineet. Tempting...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti