Vein veljiltä pitkäaikaislainaan pleikka kakkosen. Kyllähän sitä ihminen huomaa eron vaikkapa We <3 Katamarin ja Dragon Age: Inquisitionin välillä mitä tulee kuvaan, animaatioihin ja ties mihin. Seurailen vierestä kun pojat pelaa Assassins Creedejä ja onhan se ihan kuin leffaa katsoisi. Silti monet pleikka kakkosen pelit pysyy raikkaina edelleen vaikka konsoli ilmestyi 15 vuotta sitten. Itse asiassa pelaan sillä joskus jopa ekan pleikkarin pelejä.
Okei, jos en olisi köyhä opiskelija niin varmasti hankkisin jonkun päheän ja modernin konsolin ja siihen nättejä pelejä, mutta kyllä nuo hyllyssä luuraavat Simsit, edellä mainitty Katamari ja Harvest Moon pitävät silti pintansa. Jollain tapaa tuntuu kuin niissä olisi tehojen puuttuessa jouduttu enemmän miettimään sitä itse peliä. Tai sitten olen vain henkisesti jämähtänyt varhaisteini-ikään. Sekin on ihan mahdollista. Viimeisen vuoden löytöjä Areenasta ja Youtubesta (mikä näillekin sisällöille se kattonimitys olisi?) ovat olleet esim. LoveMilla, Hullu, hullumpi, yläaste ja viimeisimpänä ja varmaan nerokkaimpana Antti Holman Sande ja Suvituuli-videot.
Nimesin kaikki mun simpanssit pähkinöiksi :D
Olen nyt syksyllä pelaillut uudestaan Harvest Moonia ja Sims: Autiosaarta. Edellinen on siis maatilapeli jossa lehmiä pitää halia jotta ne voi hyvin. Poikaystävä sitä hetken katseltuaan totesi että nyt varmaan löytyi vihdoinkin aidosti tanjoille sopiva peli. Autiosaarisims puolestaan vetoaa johonkin sisäiseen hamsteriini kun pitää kerätä kaikenlaisia elämälle välttämättömiä resursseja, ystävystyä simpanssien kassa ja rakennella bungalow.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti