Jumpe kun voi olla erilaista mennä lenkille kunnollisilla lenkkareilla.
En ole erityisen liikunnallinen ihminen. Urheilu sanana aiheuttaa allergiaoireita. Yläasteella liikanmaikka totesi siskolleni että omituisemmin koko koulussa juoksee ainoastaan isosiskosi, eli minä. Ei ole varsinaisesti ollut intoa käyttää rahaa tai lahjatoivomuksia johonkin niin vastenmieliseen kuin lenkkikenkiin.
Mikä sitten muuttui? Ehkä ikä. 25. synttäreiden jälkeen on ikävästi kolkutellut mielessä, että tässä alkaa olla viimeiset vuodet jos haluaa tehdä elintapoihinsa remonttia kohtalaisen helposti. Lisäksi tällä nykyisellä kunnolla ihan oikeasti alkaa jossain vaiheessa tulla kremppoja. Tähän mennessä nuoruus on tasapainottanut tilannetta, kohta ei enää.
Ankeaa.
Keskustelut poikaystävän kanssa ovat vielä varsin vaiheessa mitä tulee osakuntien paritanssikerhoihin. Kokeilin huvikseni joku aika sitten jotain Hiit-kotijumppaa ja ällistyin miten monta vatsalihasta sain tehtyä. Sitten selkä alkoi valittaa. Googlailin vähän ja tajusin tekeväni "vatsalihasliikkeeni" jollain ihan muulla lihaksella välilevyjen kustannuksella. Kiitos ei, suvussa on jo ihan liikaa välilevytyräpotilaita.
Mieluiten suorittaisin liikuntani mahdollisimman vähällä säätämisellä ja suurella teholla. Nyt on sitten eteisessä aikas räikeät lenkkarit tyyliin maksimaalisella joustolla ja lättäjalkojen tuella.
Ne on mintunvihreät ja niihin verrattuna mun edellisten lenkkareiden
jousto-ominaisuudet on kuin vanerilevyllä.
Eilen ne hankittiin, tänään käytiin koeajamassa. Strategiani on huijata itseäni mahdollisimman paljon. Haluan tehdä uloslähemisestä helppoa. Ei tarvitse mennä pitkälle, mutta vaatteet pitää vaihtaa ja ulos mennä. Todennäköisesti siinä vaiheessa homma maistuu jo vähän paremmin, mutta ei haittaa vaikkei maistuisikaan. Sitten kierretään vaikka kortteli.
Tässä on nyt alkamassa aika epätieteellinen koe siitä miten motivoidaan armoton laiskamato liikkumaan. Pysykää siis kuulolla! :)
Ihanan väriset!
VastaaPoista