Kokeilu Helmi Maalaiskoiran muutosta kaupunkiin päätettiin viimein hylätä. Vein pedin, kipon ja ruokapussin takaisin vanhempien luokse. Vähän haikeaahan tämä on. Sen muutaman kertaa mitä Helmi täällä oli, viikon kerrallaan, oli kyllä kauhean mukavaa. Koira todella tekee kodin.
Tämä karvapallo ei siis loikoile sohvallamme enää ainakaan kämppiksen roolissa...
Ratkaisuun päädyttiin Helmin hermoja suojellaksemme. Tyyppi alkaa olla jo niin vanha ja kun ensimmäiseltä elinvuodelta on ilmeisesti vielä vähän rescuemeininkejä muistissa, että yksinolo uudessa kodissa alkoi käymään hieman rankaksi. Enkä toisaalta jaksa väkipakolla alkaa pitkällisesti kouluttamaankaan sitä pois eroahdistuksesta kun se vanhempien luona viihtyy kotona yksinkin aivan loistavasti.
Koirankaipuu on kyllä kova. Pennunhankkimiskeskustelut ovat todella vaiheessa ja rehellisesti sanoen en itsekään suostuisi omaa koiraa hankkimaan ennen jonkinlaisia säännöllisiä palkkatuloja. Olenkin alkanut katsella Mustia hiukan sillä silmällä...
...mutta ehkä tämä hassu kuikelo vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti