Helmi Kaupunkikissan koiran seikkailut jatkuvat. Eilen kävimme nörttien paratiisissa katselemassa pesukonetta ja Helmi oli nyt ensimmäistä kertaa hiukan pidempään yksin kotona. Olin Tuire Kaimion ohjeiden mukaan väsännyt Hempulle namipiiloja talouspaperirullan hylsyistä kun pelkäsin sen stressaantuvan yksinään. Helmi on tottunut olemaan itsekseen kotona vanhempien luona, mutta tämä on kuitenkin uusi paikka...
Kun sitten vajaan tunnin päästä palasin olin jo aivan varma, että Helmi aloittaa mekastuksen kun kuulee minun tulevan. Asiaa ei auttanut se, että jostain syystä juuri tänään asunnon ovi päätti heittäytyä hankalaksi ja sain räplätä lukon kanssa. Asunnossa oli hiirenhiljaista ja kun pääsin sisään, minua odotti hiukan kärsimätön ja nälkäinen koira täysissä ruumiin ja sielun voimissa.
Helmi innostui piiloista vasta kun tulin takaisin.
Tämä oli erävoitto. Nyt voin ruveta kokeilemaan pidempiä aikoja poissa kotoa. Selvästi se jo tajuaa, että tässäkin kodissa minä palaan, vaikka välillä häviänkin näkyvistä. Helmi Kaupunkikoira tuntuu kyllä ihastuneen kaupunkielämään. Palasin lauantaina vanhempieni luota junalla ja asemalla Helmi oikein hyppi innosta. Luulin että pissahädän vuoksi, mutta ei, kyllä se riemua oli.
Helmi Kaupunkieläin löysi muuten kissanruokapussin talomme lähistöltä ja on loputtoman kiinnostunut siitä. Olen yrittänyt vakuuttaa Helmille, että koira se on, mutta alan miettiä että pitäisikö minun alkaa hyväksyä, että lemmikkini laji-identiteetti taitaa olla jokin muu kuin mitä lemmikkipassi sanoo?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti