Vanhempieni
luona olen ominut itselleni jälkiruokavastuun. Lapsuudenkodissani on
aina syöty yhdessä ja yleensä itse tehtyä ruokaa. Jälkiruuan
tekemisessä sattui olemaan tyhjiö ja nappasin sen haltuuni eräänä
isänpäivänä aloittamalla urani vaatimattomasti crème brûléella.
Tämä sai myötämielistä vastakaikua, sillä varsin pian keittiöön
hankittiin muun muassa pieni kaasupoltin. (Ihana esine! Ruuanlaitossa
vaan on enemmän sitä jotain, je ne sais quoi, kun ruuat voi
kärventää kaasuliekillä.)
Kuitenkin
tähänastisissa kimppakämpissä leivonta on tupannut rajoittumaan
joihinkin satunnaisiin omenapiirakoihin mummuni ikivanhalla
reseptillä, johon ei ole tarvinnut omenoiden lisäksi ostella oikein
mitään muuta. Uudessa kodissani olen puolivahingossa leiponut
ensimmäisellä parilla viikolla kaksi kertaa korvapuusteja ja
luvannut paistaa kavereilleni munkkeja kun missasin vapun flunssan
vuoksi. Nyt kun poikaystäväkin saapui olen intoutunut tekemään
mustikkapiirakkaa, pannukakkua ja suklaakirsikoita.
Pannukakkutaikina. Persiljat eivät liity tähän.
Täällä
on kyllä mainio keittiö, vaikka se onkin samalla eteinen. Asuntomme
on varsin pieni kylppäriä lukuun ottamatta. Suihkussa mahtuukin
sitten vaikka tanssimaan. Keittiö on sijoitettu heti ulko-oven ja
siivouskomeron jatkeeksi mikä vähän hankaloittaa vaatteiden
säilytystä, mutta helpottaa ruuanlaittoa. En sitten tiedä
kääntyykö tilanne päinvastaiseksi talvella kun kuvioihin
ilmaantuvat talvisaappaat ja toppatakit.
Muuton
jälkeen järjestin heti ensimmäisenä päivänä keittiön. Osasyy
toki voi olla se, että muiden kamojen sijoittamisen osalta oli
enemmän keskustelua kodin toisen asukkaan kanssa. Silti pidän
kiinni myös siitä ajatuksesta, että keittiö itse asiassa
merkitsee minulle aika paljon.
Lapsuudenkodista
lähti mukaan periaate että ruokaa laitetaan eikä valmisruokia
paljon ostella. Kun ruokin vain itseäni niin siitä ei tullut niin
paljoa pidettyä kiinni. Nyt kuitenkin on tuntunut kauhean helpolta
ja mukavalta tehdä ruokaa kun on joku jonka kanssa niitä syödä.
Ilmeisesti minulle ruuan laittamiseen ja syömiseen liittyy vahvasti
myös se sosiaalinen puoli.
Ja tällainen siitä tuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti