Toissapäivänä kotiin tuli Koira. Vaikka Helmi, ei kyllä myönnä olevansa koira. Se on pakolainen, joka on joutunut jättämään kotinsa erään ison pennun vuoksi.
Jostain syystä vanhempieni kaksi koiraa eivät sovi toisilleen lainkaan. Eivät ne tappele, mutta muuten vain ovat huonoa seuraa toisilleen. Tämä pakolainen, vanhempi koiraneiti, on arka ressu, joka opettaa Mustin haukkumaan kaikkia kotiin tulijoita. Musti puolestaan on kaksi kertaa Helmin kokoinen ja villi kuin mikä. Helmi-parka joutuu pelkäämään että leikkisä pentu rysähtää milloin tahansa sen niskaan. Siispä kokeilemme nyt josko Helmi viihtyisi kaupungissa ja voisi tulla silloin tällöin meille viikoksi hermolomalle.
Helmi haistelee merta.
Helmi on kyllä täydellinen maailmannainen. Eilen piti hakea keskustasta tenttikirjoja ja Helmi tuli mukaan. Vanhasta ratikasta se ei pitänyt kun joutui matkustamaan sylissäni. Se ähisi paheksuvasti. Matalalattiaratikka sen sijaan oli ilmeisesti juuri sopiva kulkupeli koiralle, varsinkin kun ovien ikkunoista näki hieman pienempikin koira helposti ulos.
Saa nyt nähdä miten Helmi Kaupunkikoiran seikkailut jatkuvat vai palaako se sittenkin maalaiskoiraksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti