Olen kohta kuukauden saanut nauttia samassa asunnossa asuvasta poikaystävästä. Ihan vaaleanpunaiset lasit tässä on vielä päässä, mutta luulen että monet asiat tuntuisivat hyvältä ilman niitäkin. Eräs siisteimmistä asioista on yhteiset ruokailut.
Aikaisemmassa huushollissa, jossa ehdin asua kokonaisen kuukauden ennen kuin Hoas ilmoitti asunnosta, tapahtui syöminen pitkälti telkkarin edessä. Mieluiten Big Bang Theoryn parissa. Varmaan osasyynä oli se, että ruokapöytä oli aika hankalasti. Nyt kumminkin ruokapöytä sai arvoisensa kunnollisen sijainnin keskeltä kotia ja heti se siirtyi aktiivikäyttöön.
Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että pöydän ääressä syöminen virittää minussa jonkinlaisen tyytyväisen kehräämisen. On kauhean kivaa työpäivän jälkeen keitellä spagetit ja paistella kesäkurpitsat ja istua pöydän ääreen ilman kilpailevia virikkeitä (kuten sitä telkkaria). Se saa myös kodin tuntumaan enemmän oikealta kodilta, ehkä jollain tasolla aikuisemmaltakin kodilta.
Arkiruokaa. Kai tämän olisi voinut stailatakin, mutta minusta tämä
on ihana juuri tällaisena <3
Hiukan yllättäen ruuanlaitosta on tähän mennessä huolehtinut enemmän poikaystävä. Minä olen huolehtinut tiskeistä. Eilen vihdoin päästiin raahaamaan tiskikone kotio ja kunhan putkari saadaan asentamaan niin saa nähdä miten nämä kotityöt vastaisuudessa jakaantuvat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti