Kaikista maailman turhakkeista yksi ehkä turhimmista on diffuuseri (ja kyllä, tiedän sen nimekin), eli tämä hajustepullo, johon on pantu yksi tai useampi bambutikku levittämään huonetuoksua. Tämä, jota näkee tietyllä tavalla romanttisten kahviloiden vessoissa. Ja olen fantasioinut omasta, diffuuserilla varustetusta vessasta iät ja ajat.
No nyt minulla on sellainen. En pysty pitämään sitä avonaisena kokopäiväisesti edes yhden tikun kanssa, mutta pieninä annoksina minun herkkä nenäni rakastaa sitä, ja herkät silmäni myös!
Henkinen irtiotto lapsuudenkodista: huonetuoksu
Kyllä, olen muissa asioissa ihan kohtalaisen järkevä. Olen järjestänyt vanhasta Ikean hyllystä vallan fiksun kierrätyssysteemin eteiseen ja yleensä ostan kotiin esineitä vasta kun olen arjessa havainnut niitä tarvitsevani.
Ehkä tämä onkin jotain freudilaista isänmurhaa? Lapsuudenkodissani ei nimittäin siedetty huonetuoksuja tippaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti